Prinsessajalkapalloa

Prinsessajalkapalloa 3-5 vuotiaille neidoille joka lauantai, koko kesän. Oli kivaa, nyt se loppui.

Möröt vastaan muukalaiset

Möröt vastaan muukaiset. Uskokaa tai älkää, mutta tylsinkään aikuinen ei voi olla nauttimatta pimeässä elokuvateatterissa pärskähtelevästä, popcornia rouskuttavasta 8-vuotiaasta, jonka mielestä tämä on ehkä maailman paras elokuva. Ainakin tänään. Oma suosikkini oli kuvan sininen hyytelö eli Aivoton Bob.

Peruttu kiire

Tänään PITI olla kiireinen päivä, kalenterissa maastotöitä, kokouksia, artikkelin kirjoittamista, rahoitusten miettimistä.

Vaan ohjelma muuttui, kun keskimmäinen oksensi aamulla ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Kiireinen päivä on peruttu parilla puhelinsoitolla ja ohjelmassa onkin oksennusastian pitelyä, potilaan rauhoittelua, silkkisen tukan silittelyä, pienemmän pottailua, paljon pyykkiä ja iso kannu kahvia.

Liian suurissa kengissä

Vaatimustaso töissä on välillä niin suuri, että tuntuu kuin olisi astunut liian suuriin kenkiin. Mutta sattuu sitä kotioloissakin.

hiihtolomalaisia sikin sokin

Kotona taas. Tutut vikinät, murinat ja leikit. Ihan kohta on ruoka valmiina, sitten pienimmäinen päiväunille ja isomman kanssa ulos. Siellä satelee lunta.

Viimeinen vauva vierottui

Viimeisen vauvan tissiltä vieroitus tuli yllättäen eteen, kun pikku piraija iski maanantai-iltana hampaansa tissiin niin tiukasti että veri roiskui. 'Ai ai ai ai', huusi äiti, ja totesi että rajansa kaikella. Pienin on jo pitkään ajoittain purrut tietyissä tilanteissa tissiä, muttä tämä oli pahin haava.

Luulin että vieroituksesta tulisi hankala. Ensimmäinen ilta olikin haastava, pieni yritti houkutella tissiä esiin vuoroin hyvällä ja vuoroin raivolla. Lopulta kuitenkin silittely ja halailu auttoivat ja unikin tuli. Toisena yönä asia tuntui jo selvältä, pienistä yninöistä selvittiin silittelyllä. Kolmantena yönä ei kuulunut enää mitään, ensimmäinen ynähdyskin kuului vasta kuuden aikaan. Äitinä sitä luulee olevansa korvaamattomampi kuin onkaan. Mutta hyvä niin, tärkeitä hetkiä nuo tissittelyt kuitenkin ovat olleet vielä. Minullekin niin kovin rakkaita.

Tuntuukin haikealta. Tiedän että tämä on meidän viimeinen vauva, viimeinen tuhisija tissillä. Monta vuotta olen pitänyt kotona lähes pelkästään imetyspaitoja, öin ja päivin. Nytkö niistä pitää luopua? Keskimmäinen syntyi vuonna 2005, vauvojen välillä oli lyhyt tauko imetyksessä. Iso muutos tämäkin!