Onnistuneen vieroituksen kunniaksi tilasin liinan Didymokselta. Meillähän on muutama kantoliina ennestäänkin, mutta tämä silkkinen, rubiini-kultainen lintuliina tuntui heti omalta, juhlavalta ja kuin tehdyltä liinailu-uraamme kruunaamaan. Myin muutaman entisen liinan alta pois ja naps-naps-napsautin sen ajoissa. Muutamaan tuntia myöhemmin olivat jo loppuneet. Kelpaa tällä kannella.
Kuvat on ottanut 3-vuotias isosisko, kesti hetken ennen kuin mahduimme kuvaan...
Tekstit
Voi miten ihanaa oli löytää uusi blogisi! Kaunis liina. Meillä jäi liina käyttämättä ja ei olla ehditty edes kantoreppua opettelemaan, kun olen olosuhteiden pakosta ollut pois kotoa ja pienen luota. Tosin meidän pikkuinen on syntymästään asti halunnut liikkua omillaan ja liinaan totutteleminen oli aika tuskaista silloin alussakin....
VastaaPoistaKiva että löysit blogini, Junika! Aurinkoisia päiviä sinulle :-)
VastaaPoistaUpea liina! :) Mullekin tuo lintuliina jo melkein napsahti mutta onnistuin pyristelemään vastaan, kun olen yrittänyt pikemminkin pienentää liinapinoa ja säästää rahaa pitkäaikaista haavetta eli pianoa varten.
VastaaPoistaKaunis liina. Minulla ei ollut liinoja aikoinaan kuin yksi.Nyt nuo ovat jo niin isoja etteivat liinoihin mahdu. Nautiskele!
VastaaPoista